Liro tietää, mitä tehdä
Minulla on oma suo.
Tai siis, ei se tietenkään varsinaisesti ole minun, koska minulla ei ole rahaa ostaa itselleni suota, edes pientä.
Mutta minulla on oma suo siinä mielessä kuin se on ollut lukemattomilla suomalaisilla tuhansien vuosien ajan: tiedän, missä se on ja kun menen sinne, tiedän, että saan olla rauhassa, kadota avoimeen maisemaan, irrota hetkeksi sivistyneeksi itseään luulevan maailman kahleista.
WWF:n Liisa Rohweder
Turve ei ole tulevaisuutta
Alussa oli suo, kuokka – ja Jussi. Näillä sanoilla alkaa Väinö Linnan 1950- ja 60-lukujen taitteessa julkaistu trilogia Täällä Pohjantähden alla. Valitettavasti ihminen on jatkanut soiden kuokkimista myös Linnan teoksen ilmestymisen jälkeen: Suomessa on käytetty yli 100 000 hehtaaria soita turvetuotantoon. Se tarkoittaa, että ihminen on niskan päällä taistelussa, jossa ei ole voittajia. Sillä samalla kun kaivamme soilta turvetta, kaivamme kuoppaa myös itsellemme.